Toinen Vaihtoehto nro195 (2/06)

Tuvalu -Pimeä saartaa meitä! CD (MerCeedees Tuotanto 017)

Tamperelainen konkariesiintyjien yhtye herätti kohua ylimieliseksikin tuomitulla Dogma04-julistuksellaan, jolla se irtisanoutui kaikesta kaupallisuudesta. Joissain piireissä yhtye tuomittiin taidehutuksi ja soittajat leimattiin egoisteiksi. Toivottavasti pitkäsoiton kohdalla luupäisimmätkin yrpot tajuavat, että yhtyeen julistuksen takaa löytyy oikeasti hyvää musiikkia. Yhtye on tajunnut sen että vaikka julkisuudessa esitettäisiin vahvoja mielipiteitä, ei musiikin tarvitse olla propagandaa. Toki Tuvalu herättää levynsä audiovisuaalisella kokonaisuudella kuulijassa ajatuksia, mutta ratkaisuja ja johtopäätöksiä yhtye ei kuulijansa puolesta tee. Vastaavasti musiikki ei ole itsetarkoituksellista kikkailua, vaan kappaleissa on mutkia ainoastaan silloin jos kokonaisuus niitä vaatii. Tasaisen laadukkaasta kokonaisuudesta parhaiten minulle maittavat Maanjäristys ja Kiitospäivän ilta.

Musiikillisesti ja ylipäätänsä taiteellisesti Tuvalu on monipuolinen, sillä "helpon popin" kuoren alla pulppuaa kovasti. Sopassa pulpahtelevat mm. 70- ja 80-luvun goottilainen estetiikka, -70-luvun elektro-proge, Charles Chaplinin Nykyaika -elokuvan sielunmaisema, expressionismi, dada, mod, taiteelliset mustavalko-elokuvat, Marx, Philip K. Dick ja peräti etnomusiikin vivahteet. Lopputulos on kiivaana eteenpäin kulkeva, omin käsin tehty, poreileva kokonaisuus, joka ulkoisesta (erheellisestä) simppeliydestään huolimatta sisältää tasan niin paljon kerroksia kuin kuulija haluaa/osaa/jaksaa kuoria. Tuvalun Pimeä saartaa meitä on yksinäisyyttään sykkivä androidin sydän, joka kaipaa sähköjohtojensa lämmikkeeksi inhimillistä kosketusta. Vajoa androidin uniin, vajoa syvälle, surffaa www.tuvalu.ws osoitteeseen, ihastu, osta Pimeä saartaa meitä, rakastu, ja koskaan ei enää pimeys sinua otteeseensa saa. Tämä on levy, joka lämmittää sähköisen sirinän keskellä.

(Kristiina Tuominen