Colossus no: 38

Tuvalu & Hidria Spacefolk
Tavastia 11.maaliskuuta 2010

"Tavastian torstai-ilta tarjosi kosmista progressiivista rokkia kahden yhtyeen voimin, jotka omaavat mielenkiintoisen erilaisen lähestymistavan tähtisiä musiikkiteemoja kohden. Tuvalun dramaattinen ja sofistikoitunut hardrock-avaruusooppera nojautuu voimakkaasti sävellyksiin ja keskivertoa haasteellisempiin rytmisovituksiin, sekä laulajattaren uskomattomaan lavakarismaan että persoonallisuuteen. Hidria Spacefolkin rennompi psykedeelinen space rock kuroutuu taasen vähäeleisemmistä melodiateemoista ja vapaista soittokehyksistä, joista yhtye loihtii spontaania, yhtenäistä sekä miellyttävää instrumentaalia jumitus-levitaatiomusiikkia. Keikkojen alkamisajankohdat ilmoitettiin verkkosivustoilla tarkkaan ja kansanjoukot täyttivätkin salin ilahduttavan suurimääräisesti Tuvalun aloittaessa levynjulkaisukeikkansa. Orkesterin persoonallisesta tyylistä löytäisin vertausten kautta assosiaatioita Rushin 70-luvun kosmiseen tyylikauteen, King Crimsonin 90-luvun äänimaailmaan, sekä CMX:n progressiivisempien kappaleiden tuntumaan. Soitto sujui erittäin ammattitaitoisesti ja keikkalistan dramaturginen linja polveili miellyttävän sulavasti ja moniulotteisesti sisältäen kappaleita sekä uudelta että vanhemmilta levyiltä. Hieno valoshow toi toi kuuntelukokemukseen mukavan visuaalisen lisäulottuvuuden, vaikkakin osaltaan vaikeutti esiintyjien (laulajattaren) suoraa havainnointia. Loppupuolella tulkitsin, että basson kanssa olisi ilmennyt jotain tilapäistä ongelmaa, joka saatiin kuitenkin korjattua ilman musiikkiesityksen katkeamista. En tuntenut sävellystä, jonka aikana ilmiö tapahtui, joten en ole varma oliko eteerinen ujelluskohta varsinainen sävellyksen osa, vai häiriötilanteen pelastava improvisaatio. Jos todellisuus oli jälkimmäisen skenaarion mukainen, nostan hattua erittäin hienosti ratkaistusta ongelmatilanteesta, joka ei haitannut keikkanautintoa mielestäni millään tasolla. Valtavan innostunut yleisö sai taputettua myös nopean encoren tiukasta aikataulusta huolimatta, ja osaltani tuhlasin viimeiset roposeni levynmyyntitiskin ystävälliselle rastakeijukaiselle.

Hidria Spacefolk avasi puolentoista tunin paremmalle puolelle kestäneen osuutensa Futur Ixiom - kappaleen hyväntuulisella teemalla. Vauhdikkaan sekä taidokkaan rumpalin lisäksi rytmisektion ja melodiainstrumenttien välissä toimi varman basistin mukana myös marimban soittaja. Tulkintani mukaan laite oli elektroninen, josta ääniä pystyi vihtelemaan myös muiksi lyömäsoitinsoundeiksi. Kitarat sekä arsenaali kosketinsoittimia aikaansaivat osaltaan vaihtelevaa ja täyteläistä kosmista äänivallia, ja soitetuissa vapaamuotoisissa jumitusbiiseissä oli miellyttävän runsaasti tyylillisiä variaatioita, taaten mielenkiinnon säilymisen muillekin kuin tanssijoille ja 'space-jumittelijoille'. Kappaleet olivat Hidriallakin sekä tuoreempia että vanhempia valintoja, eikä esityksessä nojauduttu juurikaan ulkomusiikillisiin seikkoihin. Uskon, että tämä oli hyvä ratkaisu; takavuosina näin yhtyeeltä hieman stoner rock -orientoituneemman keikan, jossa oli myös visuaalista elementtiä tuotu raskaasti mukaan. Mielestäni tämä musikaalisesti monimuotoisempi sekä tunnelmaltaan lämminhenkisempi keikka toimi nyt paremmin. Bändin ohessa tarkkailin myös yleisön muodostanutta mukavan sekalaista seurakuntaa. Yksi indikaattori bändin soiton intensiteetille oli selkeästi hippien pomppimisen vauhdikkuus; ilmiöt jotka havaintoni mukaan korreloivat hupaisalla tavalla keskenään. Yhtyeen kuulijakunta on myös mielestäni aika monenkirjavaa. Tämä hyvällä tyylitajulla tehty musiikki ei ole vaikeasti lähestyttävää, ja saavuttaa sekä rennommin että genretietoisemmin orientoituneet kuuntelijat. Eräs juopunut huudahdus yleisöstä jäi huvittamaan mieltäni; 'Soittakaa lujempaa, mielellään paremmin, mielellään kovempaa...'. Toiveikas kannustus mielestäni lunastettiin, arvioin yhtyeen soittaneen varsin taidokkaasti, saaden isolla porukalla yhteissoiton pysymään sekä avoimena että eheänä kokonaisuutena, ja loppuyöstä volyymikin eskaloitui suhteellisen kovaksi

Konsertin soundit oli miksattu hyvin, alkaen suhteellisen maltillisella äänenvoimakkuudella, nousten illan vanhetessa tasaisen varmasti. Kaikki instrumentit kuuluivat selkeästi sekä mielekkäillä sointiväreillä. Loppuyöstä tosin tuntui että muutamat korkeat taajuudet kitaroista käväisivät melkoisen rajuilla tasoilla, mutta nämä piikit olivat varsin lyhyitä ja aikaansaivat kuulijassa mahdollisesti tavoitellun tajunnan tilapäisen hämärtymisen. Mielekkään konsertti-illan lopuksi jäin pohdiskelemaan Tuvalun potentiaalia kansainvälisillä progressiivisen rockin areenoilla, Hidria Spacefolkilla ansaittua globaalia seurantaa jo löytyykin. Tuvalulla instrumentaalimusiikkia haastavampi elementti olisi oudolla kielellä suoritettu laulu. Väheksymättä yhtyeen lyyrisen sisällön merkitystä heidän musiikissaan, myönnän että keikkaa seuratessa en juurikaan kiinnitänyt huomiota sanoituksiin, vaan laulu sulautui yhdeksi soinnilliseksi instrumentiksi muiden soittimien joukkoon. Muistan myös kuulleeni jotta Yes:in 'Close to The Edge' -levyn sanoituksilla olisi tavoiteltu enemmän foneettisia kauneusarvoja kuin merkityksellistä sisältöä. Liekö näin, mutta suomeksi suoritettu laulu voisi olla yksi provosoiva hämäilyelementti ulkomaalaiselle yleisölle esiintyessä. Esimerkkejä manner-eurooppalaisten yhtyeiden äidinkielellään esittämän musiikin maailmanlaajuisiesta arvostuksesta löytyy, tämän oikean yleisön löytäminen olisi varmasti kriittisin haaste. Suomalaisen yleisön moniarvoisuudesta ja avoimuudesta kertoi mielestäni se, että suurin piirtein sama yleisö seurasi molemmat hyvin erilaiset keikat innolla läpi. Toki jonkin verran porukkaa tuli vasta Hidrian keikan alkuun, ja osa Tuvalun keikkayleisöä poistui Hidrian tieltä ('täähän on jotain ihan jumimusaa?'). Uskon että valtaosalle jäi kuitenkin hyvin positiivinen muisto onnistuneesta avaruusiltamasta."

Eetu Pellonpää